Taidehistoria - Poptaide

Poptaide sai alkunsa Englannissa ja Yhdysvalloissa 1950-luvun puolivälissä ja sen huippukautta oli 1960-luku. Suuntauksen synty liittyi taloudelliseen nousuun ja kulutusyhteiskunnan muotoutumiseen. Poptaide voidaan nähdä myös vastareaktiona ekspressionistisille taidesuuntauksille (kuten surrealismi ja impressionismi).

Poptaiteilijat pyrkivät teoksissaan rikkomaan rajoja taiteen ja arkipäiväisten esineiden, kuvien ja populaarikulttuurin tuotteiden välillä. Usein poptaiteessa taiteilijan kädenjälki pyrittiin hävittämään ja samalla herättämään keskustelua siitä mikä on taidetta. Kuuluisan poptaiteilijan Andy Warholin usein käyttämä tekniikka serigrafia (myös silkkipaino ja seripaino, eng. screen-printing. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkipaino) oli esimerkki tällaisesta prosessia. Serigarfialla voitiin helposti ja edullisesti toistaa kuvaa useita kertoja. Taiteeseen oli tuotu monistamisen ja mekaanisen toiston ajatus. Taiteilija ei enää tehnytkään originelleja, vaan hänen työnsä alkoi muuttua käsityöläisyydestä kohti ideoita ja ajatustyötä.

Poptaiteessa taiteilijat hankkivat aiheensa mm. sarjakuvista, kuvalehdistä, mainoksista, pakkauksista, viihteestä, elokuvista, popmusiikista, radiosta ja televisiosta. Ylipäänsä aiheena oli massakulttuuri ja myöhemmin koko amerikkalainen elämänmuoto. Poptaide oli myös selkeästi yhteiskuntakriittistä, poliittista ja ajankohtaisia aiheita kommentoivaa.

Poptaide käytti teoksissaan mainoksista ja sarjakuvista tuttua ilmaisua: esittävyys, realistisuus, viivan ja rakenteen voimakas selkeys sekä kirkkaat värit. Taiteilijat käyttivät paljon silkkipainoa ja kollaasitekniikkaa.

Suomalaisista poptaiteilijoista voidaan mainita Harro Koskinen (ks.http://fi.wikipedia.org/wiki/Harro_Koskinen). Hänen 60-luvulla tekemänsä populaarikulttuurin kuvastoa hyödyntäneet teoksensa ja teossarjansa herättivät aikanaan kovaa keskustelua. Koskinen esimerkiksi sai jumalanpilkkatuomion teoksestaan "Sikamessias". Kuva alempana sikatuotano-sarjassa.

Taidehistoria - Surrealismi

Surrealismi on maailmansotien välillä vaikuttanut taiteen ja kirjallisuuden antiporvarillinen ja perinteisiä arvoja vierastanut suuntaus. Suuntauksen huippukausi sijoittuu ajalle 1924-1930. Toisen maailmansodan jälkeen surrealismi vaikutti vielä suuresti Euroopan ja Yhdysvaltojen taiteessa.

Surrealismi on nähty vastareaktiona rationaaliselle, järkiperäiselle taiteelle, ennen kaikkea kubismille. Surrealistien pyrkimyksenä oli tuoda ihmisen tiedostamaton ja alitajuinen esiin. Taiteilijat perustivat ajatuksensa Sigmund Freudin teorialle ihmisen tajunnan jakautumisesta yliminään ja piilotajuntaan (Id, minä ja yliminä. ks.http://fi.wikipedia.org/wiki/Sigmund_Freud). Surrealistit etsivät tietä sattumien ja unien hallitsemaan "ylitodelliseen".

Surrealismin taiteelle oli ominaista unenomaiset, irrationaaliset, maagis-mystiset sommitelmat, jotka koostuivat todellisuusilmiöistä ja symboleista sekä oudoista tila-aika-suhteista. Merkittäviä taiteilijoita olivat Salvador Dali, Rene Magritte, Giorgio de Chirico sekä Marc Chagall. Jokainen taiteilija käsitteli surrealismia omalla tavallaan.

Taidehistoria - Kubismi

Kubismi on 1900-luvun alussa syntynyt maalaus- ja veistotaiteen tyylisuunta, joka keskittyy pääsääntöisesti yksinkertaisiin geometrisiin muotoihin. Nimi kubismi viittaa kuutiota tarkoittavaan sanaan "cube", jota kriitikko Georges Vauxcelles käytti Georges Braquen teoksista vuonna 1908.

Suuntauksen alulle panijoita olivat Georges Braque ja Pablo Picasso. Kubismi pyrki uudenlaiseen tapaan kuvata todellisuutta. Siinä hylättiin yhden pakopisteen kautta esitetty perspektiivinen kuvatila ja kohde kuvattiin monelta suunnalta samanaikaisesti. Tätä tilankuvaamisen tapaa kutsutaan simultaaniperspektiiviksi (simultaani = samanaikainen, perspektiivi = näkökulma).


Esimerkki simultaaniperspektiivistä. Kasvot on kuvattu sivusta, silmät on kuvattu edestä, suu on kuvattu edestä, hiukset osittain ylhäältä, helmet ylhäältä ja sivusta... Näin yksi näkökulma voidaan rikkoa ja samassa kuvassa voi olla yhtäaikaa monta eri näkökulmaa!

Aiheina kubisteilla olivat usein maisemat, muotokuvat ja asetelmat. Kubistit pelkistivät aiheensa muodot kuutioiksi, kartioiksi, lieriöiksi ja palloiksi. Kuvan peruselementit piste, viiva ja pinta olivat selkeästi läsnä. Tilarakenne purettiin tasopinnoiksi. Enää ei haluttu esittää mahdollisimman vakuuttavaa kuvaa todellisuudesta, vaan tärkeämmäksi nousi itse kohteen kuvaaminen useasta eri näkökulmasta samanaikaisesti.

Kubistit kehittivät myös kollaasitekniikan, jossa sanomalehdistä, kankaista, väripapereista ja tapeteista leikattiin ja liimattiin osia maalaukseen.

Kubistit myös ihailivat lasten tapaa piirtää. Picasso on sanonut: "Minulta meni 30 vuotta oppia piirtämään kuten lapset". Lasten piirtämät ja toistamat skeemat kiehtoivat kubisteja, joille todellisuuden orjallinen jäljentäminen ei tuonut enää taiteellista arvoa teoksille. (ks. postaus "Lapsen kuvallinen kehitys")

Kubistit olivat oman aikansa taidemaailman radikaaleja uudistajia. Kubismi onkin yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista taidesuuntauksista.

Pablo Picasso "Asetelma hillolla ja lasilla" 1914-15

Georges Braque "Mies kitaran kanssa" 1914

Pablo Picasso "Avignonin naiset" 1907

Pablo Picasso "Guernica" 1937

Georges Braque "Viulu ja kynttilänjalka" 1910

Taidehistoria - Impressionismi

Impressionsimi syntyi Ranskassa 1860-luvun lopulla ja sen kultalkautena oli 1870-luku. Impressionismin syntyyn vaikutti ranskalaisen maalaustaiteen valtavirrasta poikenneiden taiteilijoiden kyllästyminen virallista, akateemista, taidemaailmaa kohtaan sekä ulkoilmamaalauksen kehittyminen. Uutena keksintönä tuohon aikaan oli nimittäin värien pakkaaminen metallituubeihin (mikä on meille tänäpäivänä itsestäänselvyys) ja kevyiksi suunnitellut ja liikuteltavat maalausvälineet (kuten taitettava jalusta).

Sana impressionismi tulee sanasta impressio, suomennettuna vaikutelma. Suuntauksen taiteilijoita ryhdyttiin nimittämään pilkallisesti impressionisteiksi heidän ensimmäisen oman näyttelynsä jälkeen vuonna 1874. Vuonna 1877 taiteilijat ottivat itse käyttöön kyseisen nimityksen.

Impressionistien maalauksissa korostettiin hetkellistä valoa, tunnelmaa ja liikettä. Maalarit käyttivät pääsääntöisesti puhtaita ja intensiivisiä (hyvin kylläisiä) värejä. Taiteilijoille ominaista oli viimeistelemätön muotokieli, jossa sivltimen vedot jätettiin näkyviin. Tämä oli hyvin radikaalia omana aikanaan, jolloin katsojat olivat tottuneet loppuun asti siloiteltuun ja tarkkaan sivellintyöskentelyyn. Impressionistit maalasivat usein työnsä ulkona, saaden näin maalauksiinsa "oikean" valon "oikeana" hetkenä. Maalaukset viimeisteltiin ateljeessa.

Tärkeää impressionistisissa teoksissa ei ollut aihe, vaan värien, valojen ja varjojen kuvaaminen. Usein impressionistit kuvasivat kuitenkin maisemia, puistoja, tavallisia kahviloita ja kaupunkinäkymiä.

Impressionismia pidetään 1800-luvun yhtenä tärkeimpänä taidesuuntauksena, koska se muutti taiteilijoiden tavan tehdä kuvia hyvin radikaalilla tavalla. Tärkeimpiä impressionistisia taiteilijoita olivat Edgar Degas (1834-1917), Paul Cézanne (1839-1906) ja Claude Monet (1840-1926).

Claude Monet - "Nainen ulkona" 1886

Claude Monet - "Lummelampi" 1899

Paul Cezanne - "Maria-talo matkalla Chateau Noirille" 1895

Claude Monet - "Itkevä paju" 1918-19

Edgar Degas "Tanssijat harjoittelevat" 1877

Edgar Degas "Nainen kylvyssä" 1886

Paul Cezanne "Kortinpelaajat" 1892

Tekstin tiedot on osittain suoraan lainattu ja osittain referoitu Jyväskylän yliopiston taidehistorian aikajanalta, osoitteesta https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/taidehistorian-aikajana

Siellä kannattaa muutenkin käydä tutustumassa jos taidehistoria kiinnostaa!

Tehtävä 3.2 - Värisommittelu ja abstrakti taide

Tarvittavat välineet: valkoinen A3-paperi ja akryylimaalit/pastelliliidut

Suunnittele abstrakti maalaus. Mieti mitä elementtejä haluat käyttää (piste, viiva, pinta) ja miten ne on kuvaan sommiteltu (Väriharmoniat ja värikontrastit)

Kiinnitä huomiota kuvan kulmiin.

Käytä väritutkimuksessa (3.1) löytämiäsi värejä!

Arviointiperusteet: sommittelu, kuvan peruselementit, abstraktin taiteen ymmärtäminen, värien taittaminen ja murtaminen, värikontrastit, väriharmoniat

Tärppejä abstraktiin työhön:

Käytä luovasti kuvan peruselementtejä!
Käytä väriharmonioita ja -kontrasteja, mutta riko niitä tarvittaessa.
Käytä väriopin tietojasi: päävärit, välivärit ja vastavärit!
Käytä maalarinteippiä jos tahdot täysin suoria linjoja!
Keksi teokselle abstraktille taiteelle tyypillinen nimi: Esim. “Sommitelma 7”, “Improvisaatio neliöillä…
Keksi itsellesi taiteilijanimi ja signeeraa teoksesi!

Värisommittelu - Harmoniat ja kontrastit

Kun sommittelet teosta, sinulla on periaatteessa käytössä kaksi työkalupakkia: muodot ja värit. Muodot voidaan yksinkertaistaa kuvan peruselementteihin, pisteeseen, viivaan ja pintaan (ks. edellinen blogipostaus). Värien suhteen sinulla on käytössä väriharmoniat ja värikontrastit, joiden avulla saat teokseesi vakuuttavuutta.

Väriharmoniat ovat "sääntöjä", joiden avulla saat kuvaasi tasapainoa, rauhallisuutta ja harmoniaa. Värikontrastit taas ovat ristiriitaisempia ja hyödyntävät värien vastakkaisominaisuuksia.

Yksisävyharmoniassa käytetään nimensä mukaisesti vain yhtä sävyä. Tässä harmoniassa voit siis valita spetristä yhden sävyn, vaihdella sen valööriä ja kylläisyyttä, mutta et sävyä. Työstäsi tulee yksivärinen, ikäänkuin koko työ olisi värietty samalla värillä. Tässä harmoniassa on tärkeää tehdä tarpeeksi valööri/kylläisyys-muutoksia, että työ näyttää mielenkiintoiselta.

Yksisävyharmonia

Lähisävyharmoniassa voit valita väriympyrästä 1/3 ja käyttää näitä värejä (esim. kadmium, vihreä ja preussi) ja niiden valööri/kylläisyysvaihteluita. Lähisävyharmoniasta tulee hyvin tasapainoinen ja poikkeuksetta toimiva kokonaisuus.

Lähisävyharmonia

Vastasävyharmoniassa käytetään vain vastaväripareja ja niiden valööri/kylläisyysvaihteluita. Kannattaa miettiä kumpi väri teoksessa on hallitsevampi, niin saat työhösi mielenkiintoa.

Vastasävyharmonia

Värikontrastit eivät ole niin tasapainoisia kuin harmoniat. Niiden on tarkoitus luoda ristiriitaa kuvaan värien avulla. Vastasävyharmonia luetaan joskus kontrastiksi.

Valöörikontrasti on lähes sama kuin yksisävyharmonia, mutta siinä käytetään vain sävyn valööriasteikon ääripäitä.

Valöörikontrasti

Kylläisyyskontrasti (tai Kvaliteettikontrasti) on kontrasteista haastavin. Siinä työn mielenkiinto muodostuu kylläisyyseroista. Kaikkein puritaanisimmalla linjalla työn sävy ja valööri pysyvät samana, mutta vain kylläisyys muuttuu. Voit myös kokeilla tehdä työn, jossa kylläisyys on kaikkialla sama, mutta sävy ja valööri vaihtelevat. Teoksen onnistumisen voit testata katsomalla työtä mustavalkosuotimen läpi. Jos mustavalkokuvassa ei näy mitään, olet onnistunut! :)

Kylläisyyskontrasti

Sommittelu - Kuvan peruselementit

Mitä tarkoittaa sommittelu? Miten asiat kuvassa kannattaa sommitella?

Sommittelu yleisesti on ilmaisun aiheiksi ja välineiksi valittujen ainesten järjestelyä johonkin rajattuun paikkaan (esim. miten muodot ja värit maalauksessa on ryhmitelty).
Maalaustaiteessa sommittelu on kuvapinnalla olevien elementtien järjestämistä tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Sommittelulla on suuri merkitys kuvan tunnelman ja viestin välittymisen kannalta.

Kuvan peruselementit ovat piste, viiva ja pinta. Kaikki kuvassa olevat asiat, esittävät ja ei-esittävät, voidaan yksinkertaistaa näihin peruselementteihin.

Piste on kuvaelementeistä kaikkein yksinkertaisin. Se on katseen kohdistaja, huomion herättäjä. Yksi piste voi jakaa kuvapinnan monella eri tavalla. Erikokoiset yksittäiset pisteet antavat pintaan syvyysvaikutelman, ryhmissä ne näyttväät nousevan samalle tasolle, ja useina ryhmittyminä ne antavat vaikutelman rytmistä. Piste antaa kokonaisuudelle leikkimielellä viimeisen silauksen sanonnassa "piste iin päälle"

Piste vetää katsetta puoleensa!

Viiva syntyy kun piste lähtee liikkeelle. Viivoja on kolmenlaisia: horisontaalisia (vaakasuoria), vertikaalisia (pystysuoria) ja diagonaalisia (vinoja) viivoja. Horisontaaliset viivat tulkitaan usein tuovan rauhaa, pysyvyyttä, persuvoimaa ja tasapainoa. Vertikaaliset viivat kuljettavat korkeuksiin ja syvyyksiin. Diagonaaliset viivat kuvaavat liikettä ja dynamiikkaa.

Neljäntenä viivatyyppinä voidaan nähdä kaarevat viivat, jotka tulkitaan aistillisiksi, pehmeiksi ja joustaviksi.

Erisuuntaisia viivoja.

Pinta syntyy kun viiva lähtee liikkeelle. Pinnalla on aina muoto ja väri. Pintojen avulla on helppo jakaa kuvapinta eri alueisiin. Pinnan väri vaikuttaa voimakkaasti siihen miten se koetaan. Pinta koostuu erilaisista tihentymistä, rakenteista, verkostoista ja materiaaleista. Se voi olla harva tai tiheä, ohut tai paksu, todellinen tai kuvitteellinen, kestävä tai hauras, pitävä tai läpipäästävä, tahmea, nahkea, liukas, karhea, läpinäkyvä, heijastava, imevä, hylkivä, kylmä tai lämmin.Tässä vain muutamia esimerkkejä pinnan ilmaisullisista ulottuvuuksista!

Mark Rothkon maalauksia

(Lähde: Wetzer, Hannele 2004. Värivaaka. Tammi. Helsinki. s.48-49)

Tehtävä 3.1 - Väritutkimus

Valitse kaksi sävyä: yksi pääsävy ja yksi välisävy.

Leikkaa lehdistä erilaisia värejä sävyihisi. Asettele löydöksesi portfolioosi (ainakin 4 erilaista, saa olla enemmän!)

Rakenna paletti ja sekoita akryylimaaleilla täsmälleen sama sävy kuin kuvassa! Kirjoita värin viereen mitä sävyjä käytit saadakseni saman lopputuloksen.

Arviointiperusteet: värien taittaminen, värien murtaminen, akvarelli/akryylimaalien käyttö, portfolion siisteys

Värioppi

Tämänkertaisena aiheena kuviksessa oli värioppi.

Mikä on väri? Väri on fysikaalinen, aistimuksellinen, psykologinen ja kulttuurinen ilmiö. Värin määrittely tyhjentävästi on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Väri on kiehtonut sekä tiedemiehiä, että taiteilijoita. Isaac Newton osoitti jo 1600-luvulla, että valkoisen valon voi prisman avulla hajottaa spektriksi eli värikirjoksi.

Väri syntyy valosta. Ellei ole valoa, ei ole myöskään värejä. Väri, kuten valokin on sähkömagneettista säteilyä. Näkyvän valon aallonpituus on n. 630 - 440 nm. Näiden aallonpituuksien jälkeen tulee infrapuna ja ultraviolettisäteilyä.

Värillä on kolme ominaisuutta: sävy, kylläisyys ja valööri. Sävy on värin paikka spektrissä. Kylläisyys on värin voima, puhtaus ja pigmenttipitoisuus. Valööri on värin tummuusaste. Kuvankäsittelyohjelmissa saa hyvän kokonaiskuvan värin ominaisuuksista, kun kokeilee säätimiä: hue, saturation ja value.

Värejä voidaan yhdistää kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä on additiivinen yhdistäminen. Additiivinen eli kokoava värien yhdistely tapahtuu aina värivalojen avulla. Yhdistelyn tulos on aina osatekijöitään vaaleampi. Additiiviset päävärit ovat punainen, vihreä ja sininen. Niiden kaikkien yhdistämisestä syntyy valkoista valoa. Esimerkiksi tietokoneiden näytöissä, televisiossa ja kännyköiden näytöissä käytössä oleva RGB-värijärjestelmä (sanoista red, green ja blue)käyttää additiivista sekoittumista.

Subtraktiivinen sekoittuminen tapahtuu maaliaineilla. Väriaineiden sekoitus on subtraktiivista eli suodattavaa. Sekoituksen tulos on osatekijöitään tummempi. Pääväreinä ovat punainen, sininen ja keltainen ja niiden yhdistelmästä syntyy musta. Käytännössä on todettu, että päävärejä yhdistämällä ei synny puhdasta mustaa, vaan jokin ruskea-harmaa-sävy. Tulostimet käyttävät CMYK-värijärjestelmää, joka perustuu subtraktiiviseen sekoittumiseen. CMYK tulee sanoista Cyan, Magenta, Yellow ja Key, jossa Key on musta väri.

Optinen sekoittuminen tarkoittaa, etteivät värit oikeasti sekoitu, vaan ne ainoastaan näyttävät sekoittuvan. Tästä esimerkkinä pointillistinen maalaustapa. Katso esimerkkejä:
http://www.huevaluechroma.com/pics/4-9.png
http://fc08.deviantart.net/fs70/f/2012/307/5/d/color_illusion_pointillism__flowers_by_loversarelunatics-d5jvwrf.png

Seuraavaksi tutustuimme lähemmin väriaineiden sekoittamiseen. Kävimme läpi subtraktiivisen sekoittumisen päävärit, välivärit ja vastavärit.

Tämän jälkeen mietimme miten sekoitetaan puhtain pääväri ja puhtain väliväri. Maalasimme väriympyrän.

Väriympyrä

Väriympyrän jälkeen tutkimme kahta käsitettä: taittaminen ja murtaminen. Nämä kaksi on hyvä muistaa erottaa toisistaan!

Väriopista kiinnostuneille suosittelen lukemaan KUVATAIDE - Visuaalisen kulttuurin käsikirjasta (1999) sivut 177-185.

Jos haluaa viedä tietämystään pidemmälle, voi tutustua Harald Arnkilin kirjaan Värit havaintojen maailmassa (2007).

Erinomaista lisätetoa väreistä löytyy myös kuvataiteilija Päivi Hintsasen ylläpitämältä sivustolta Coloria.net.
http://www.coloria.net/index.htm

Jos haluaa testata omaa värinäköään, loistava testi siihen löytyy täältä!
http://www.apartmenttherapy.com/how-well-do-you-see-color-173018

Varjostaminen

Mitä tarkoittaa varjostaminen? Miksi varjostamalla saadaan kuvasta uskottavampi? Miten se tehdään? Mitä tarkoittaa valööri?

Varjostaminen aloitetaan valitsemalla oikea työväline. Voit valita muotokuvatehtävään lyijykynän, grafiittikynän tai hiilen. Niiden lisäksi tarvitset kumin, stompin ja käsipyyhepaperia.

HOX! Valitse lyijykynäsi kovuusaste tarkoin: merkintä HB lyijykynässä merkitsee keskivahvaa. Lyijykynän sisässä ei ole lyijyä niin kuin voisi äkkiseltään ajatella, vaan savea ja hiiltä erilaisessa suhteessa (Lähde: Wikipedia - Lyijykynä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Lyijykyn%C3%A4)

Jos lyijykynässä on merkintä B, se tarkoittaa että siinä on suhteessa enemmän hiiltä ja se on pehmeämpi. B-kynillä on mahdollista saada melko tummaa (B, 2B, 4B, 6B).

Jos lyijyknässä on merkintä H, se tarkoittaa että siinä on suhteessa enemmän savea ja se on kovempi. H-kynät ovat tarkoitettu ensisijaisesti tarkkaa ja teknistä piirtämistä varten (H, 2H, 4H, 6H).

Grafiittikynä on lyijykynän ja hiilen välimuoto. Sillä saa tummempaa ja syvempää sävyä kuin lyijykynällä, mutta se ei leviä niinkuin hiili.

Hiili on piirtimistä tummin, ja sillä kannattaa tehdä teoksen tummimmat kohdat. Hiili leviää helposti, joten ole varovainen levittäessäsi sitä! Hiili tarvitsee lopuksi fiksauksen (fiksatiivi on lakka, joka kiinnittää hiilen paperin pintaan).

Opettajan muistiinpanot varjostamisesta: lyijykynän kovuusasteikko, valööriasteikko, kohteen varjo ja heittovarjo

Valööri tarkoittaa sävyn tummuusastetta. Valöörin määrittämiseen on hyvä tehdä valööriasteikko/liuska, johon merkitsee millaisia valööreitä kynästä irtoaa. Tähän liuskaan voi sitten verrata omaa työtään ja etsiä juuri sopivan tummuusasteen.

Piirrettävällä kohteella on aina kaksi varjoa: kohteen varjo ja heittovarjo. Tämä on hyvä pitää mielessä kun piirtää monimutkaisempiakin kohteita, kuten kasvoja. Esimerkiksi nenällä on aina varjo ja heittovarjo, joka määrittää valon suunnan.

Valkoiselle paperille tummalla kynällä piirtäessä emme piirrä valoa, vaan varjoa. Varjon piirtämällä voi kuitenkin päätellä mistä suunnasta valo tulee ja millaista se on. Tämä antaa vaikutelman tilasta, jossa kohde on. Tämän vuoksi varjostaminen saa aikaan niin uskottavan vaikutelman kohteesta tilasta.

Varjostamista voi tehdä monella eri tavalla: voit lisätä sävyä paperiin ja levittää sen sormilla, stompilla tai paperilla. Tällä tavalla saat sileän, liukuvan varjon. Toinen tapa on "etsaus", jota useat sarjakuvapiirtäjät käyttävät. Tässä tavassa varjostus tehdään viivoilla, joita lisätään sitä mukaa, mitä tummempaa haluaa.

Ville Andersson - Behind closed eyes is where the real horror begins (2012)

Ville Andersson - I am Visconti (2012)

Tässä kaksi kuvaa, joissa näkyy hyvin ero "silottelun" ja "etsauksen" välillä. Molemmat kuvat on tehnyt kuvataiteilija Ville Andersson, joka valittiin tänä vuonna vuoden nuoreksi taiteilijaksi! Hänen töihinsä voit tutustua hänen kotisivuillaan: http://www.villeandersson.com/ (Molemmat kuvat on otettu tältä sivulta)

Muistutuksena varjostamisesta:

1. Etsi aina ensin tummin kohta kuvasta jota piirrät! Merkitse se niin tummalla kuin kynästäsi lähtee.
2. Etsi sitten vaalein kohta ja jätä se paperin valkoiseksi. Muista tämä kohta koko työn loppuun asti. Älä peitä sitä.
3. Aseta muut harmaat näiden kahden ääripään välille loogiseen järjestykseen!
4. Vertaa, vertaa, vertaa! Vertaa kaikkea mitä piirrät siihen mitä olet jo piirtänyt! Näin saat varjostuksen toimimaan uskottavasti!
5. Piirrä se mitä näet, älä sitä mitä tiedät (helpommin sanottu kuin tehty, myönnän).

Tehtävä 2 - Muotokuva

Kurssin toinen tehtävä on piirtää mahdollisimman realistinen muotokuva. Voit valita kolmesta vaihtoehdosta itseäsi miellyttävän:

a) Omakuva (käytä peiliä piirtäessäsi)
b) Muotokuva kaverista (kaveri istuu mallina)
c) Muotokuva julkkisesta (tulosta netistä kuva ja piirrä valokuvan avulla. Voit luonnollisesti käyttää myös älypuhelintasi.)

Työvälineet: A3-paperi, lyijykynät, stomppi (varjostin), kumi, hiili.

Kiinnitä paperi alustaan teipillä kaikilta sivuilta. Piirrä lyijykynällä kasvokaavio himmeästi paperille. Jatka piirustusta hiilellä. Muista kiinnittää työsi fiksatiivilla!

Arviointiperusteet: kasvojen oikeat mittasuhteet, näköisyys, valot ja varjot

Kasvojen piirtäminen ja kasvokaavio

Kolmannella kuvistunnilla käsittelimme kasvojen mittasuhteita. Piirsimme kuvisvihkoon kasvokaavion, josta käy ilmi silmien, nenän, suun ja korvien paikat kasvoissa.

Kasvokaavio

Tärkeitä huomioita:
- Silmät ovat aina keskellä päätä
- Silmien väliin mahtuu yksi silmä
- Nenä sijaitsee kasvojen alaosan keskiviivan yläpuolella
- Suu sijaitsee kasvojen alaosan keskiviivan alapuolella.
- Suun leveyden voi määrittää vetämällä silmien keskeltä suorat viivat alas. Ne osuvat suupieliin.
- Korvat ovat 1/4 kasvojen pituudesta ja alkavat silmän korkeudelta (silmälasit!)

- Hiukset hämäävät!
- Älä piirrä huulia liian vahvasti
- Nenä ei ole viiva, vaan ennen kaikkea sieraimet (tummin kohta) ja nenän pielet

Erilaisia nenien skeemoja ja realistisia neniä!

Jos haluat, voit käydä Youtubesta katsomassa Speed drawing-videoita! Ne ovat nopeutettuja videoita esimerkiksi kasvojen piirtämisestä. Todella tehokkaita oppimisen välineitä! Tässä yksi hyvä esimerkki, mutta muitakin löytyy hakusanoilla speed drawing tai speed drawing portrait.

Taiteilijaesittely - Kerby Rosanes

Kurssin ensimmäiseen tehtävään liittyen esittelyssä on doodle-taiteilija Kerby Rosanes. Kerby on filippiiniläinen, 24-vuotias taiteilija, jonka doodlaukset ovat aivan tajunnan räjäyttäviä!

Lähde: http://th06.deviantart.net/fs71/PRE/i/2014/300/c/2/moleskine_doodles__the_king_s_awakening_2_0_by_kerbyrosanes-d84bc04.jpg

Tässä linkki hänen kotisivuilleen: http://kerbyrosanes.com/

Ja tässä linkki hänen Deviantart-sivulleen: http://kerbyrosanes.deviantart.com/

Molemmilta sivuilta löytyy runsaasti inspiroivia kuvaesimerkkejä! Happy doodling! :)

Tehtävä 1 - Silmä, skeemat ja doodlaus

• Piirrä A4-kokoiselle paperille mahdollisimman realistinen silmä. Käytä apukuvia, joko tulostettuna netistä tai katso omalta älypuhelimeltasi. 
• Doodlaa silmän ympärille jäävä tila täyteen mielenkiintoisia muotoja. Katso Googlen kuvahausta esimerkkejä doodlaustaiteesta hakusanoilla: doodle art ja doodling.
• Käytä doodlauksissasi lapsuutesi skeemoja, joita muistat. Miten olet piirtänyt ihmisen, miten koiran, miten kissan? Oletko piirtänyt auringon nurkkaan vai onko sinulla ollut aivan oma tapa piirtää aurinko? Sulauta skeemat osaksi doodlaustasi. 
• Työvälineet: A4-paperi, lyijykynä, kumi, tussit, värikynät, kuulakärkikynä (oman valinnan mukaan!)

Arviointiperusteet: tarkkuus/kärsivällisyys, kuvallisen kehityksen näkyminen, koko paperin täyttäminen, realistisen piirtämistavan, skeemojen ja doodlaamisen luonteva yhdistäminen, sommittelu.

Lapsen kuvallinen kehitys

Toisella kuvistunnilla tutustuimme lapsen kuvalliseen kehitykseen Viktor Lowenfeldin teorian kautta. Tunnilla teimme seuraavat muistiinpanot:

Lapsen kuvallinen kehitys
Miten me opimme piirtämään?

1. "Jäljen ilo"
0-3-vuotiaat
Tässä vaiheessa lapset rakastavat tehdä "sotkuja"
Piirrokset eivät esitä mitään. Riittää että saa tehtyä jäljen paperille
Tämän ikäiset lapsen piirtävät kaikkialle: paperille, lattiaan, seinään...

2. "Skeemat eli kaavat"
4-8-vuotiaat
Lapset ryhtyvät piirtämään tiettyjen kaavojen mukaan
Ihminen, talo, puu, maaviiva, aurinko nurkassa...
Lapset kertovat kuvilla tarinoita!

Kuvisopettajan piirustus 6-vuotiaana. Kuvassa näkyy erinomaisesti nurkka-aurinko, maaviiva ja keijun skeema.

Kuvisopettajan piirustus 8-vuotiaana. Kuvassa näkyy puun skeema ja maaviiva.

3. "Realismiin pyrkiminen"
9-16-vuotiaat
Nuoret piirtävät evenevissä määrin realistisia kuvia
Kuvista halutaan "oikean näköisiä"
Tässä vaiheessa piirtäminen jää useimmilta, koska havainnosta piirtäminen on vaikeaa ja vaatii harjoitusta

Kuvisopettajan piirustus 15-vuotiaana. Huomaa pyrkimys realismiin varjoissa, laskoksissa ja ihmisen mittasuhteissa.

Kuvisopettajan piirustus 15-vuotiaana. Huomaa mittasuhteet, valot ja varjot sekä ihmisen mittasuhteet.

4. "Oma taiteilijuus"

16-vuotiaasta ylöspäin

Jos haluaa, voi tämänikäisenä ryhtyä etsimään omaa tyyliään

Jokaisella on nk."oma käsiala"

Kuvisopettajan piirustuksia vuodelta 2013. Hänen töihinsä voi tutustua osoitteessa: http://20drawingportfolio.blogspot.fi/

Viktor Lowenfeldin teoriaan voi tutustua kirjasta:

Lowenfeld, Viktor 1947. Creative and mental growth. 

Nettisvu, josta löytyy hyvä tiivistys Lowenfeldin teoriasta:

http://www.learningdesign.com/Portfolio/DrawDev/kiddrawing.html#anchor2468272

Tervetuloa kuvataiteen ykköskurssille!

Tämän blogin tarkoituksena on esitellä Tuusulan lukion KU1-kurssin sisältöjä ja tehtäviä. Blogi päivittyy opetuksen tahtiin ja sieltä voi käydä tarkistamassa opetetut asiat, annetut tehtävät ja saada lisätietoja käsiteltävään asiaan.

Kurssilla tehdään neljä taideteosta ja yksi lyhyt esseetehtävä. Kurssilla tehdään oma portfolio, johon on tarkoitus kirjoittaa muistiinpanoja ja jonka välissä voi säilyttää töitä. Kurssin materiaalimaksu on 10€ ja se maksetaan kuvataiteen tilille (saat tilinumeron kuvisopelta tai wilmasta).

Muille kuin kurssilaisille blogi toimii kurkistuksena lukion kuvataiteen ykköskurssiin.

Tervetuloa kurssille! :)

Neulanreikäkameralla otettu kuva kuvisluokan edestä (Kuvan otti kuvisopettaja Katja)