Värisommittelu - Harmoniat ja kontrastit

Kun sommittelet teosta, sinulla on periaatteessa käytössä kaksi työkalupakkia: muodot ja värit. Muodot voidaan yksinkertaistaa kuvan peruselementteihin, pisteeseen, viivaan ja pintaan (ks. edellinen blogipostaus). Värien suhteen sinulla on käytössä väriharmoniat ja värikontrastit, joiden avulla saat teokseesi vakuuttavuutta.

Väriharmoniat ovat "sääntöjä", joiden avulla saat kuvaasi tasapainoa, rauhallisuutta ja harmoniaa. Värikontrastit taas ovat ristiriitaisempia ja hyödyntävät värien vastakkaisominaisuuksia.

Yksisävyharmoniassa käytetään nimensä mukaisesti vain yhtä sävyä. Tässä harmoniassa voit siis valita spetristä yhden sävyn, vaihdella sen valööriä ja kylläisyyttä, mutta et sävyä. Työstäsi tulee yksivärinen, ikäänkuin koko työ olisi värietty samalla värillä. Tässä harmoniassa on tärkeää tehdä tarpeeksi valööri/kylläisyys-muutoksia, että työ näyttää mielenkiintoiselta.

Yksisävyharmonia

Lähisävyharmoniassa voit valita väriympyrästä 1/3 ja käyttää näitä värejä (esim. kadmium, vihreä ja preussi) ja niiden valööri/kylläisyysvaihteluita. Lähisävyharmoniasta tulee hyvin tasapainoinen ja poikkeuksetta toimiva kokonaisuus.

Lähisävyharmonia

Vastasävyharmoniassa käytetään vain vastaväripareja ja niiden valööri/kylläisyysvaihteluita. Kannattaa miettiä kumpi väri teoksessa on hallitsevampi, niin saat työhösi mielenkiintoa.

Vastasävyharmonia

Värikontrastit eivät ole niin tasapainoisia kuin harmoniat. Niiden on tarkoitus luoda ristiriitaa kuvaan värien avulla. Vastasävyharmonia luetaan joskus kontrastiksi.

Valöörikontrasti on lähes sama kuin yksisävyharmonia, mutta siinä käytetään vain sävyn valööriasteikon ääripäitä.

Valöörikontrasti

Kylläisyyskontrasti (tai Kvaliteettikontrasti) on kontrasteista haastavin. Siinä työn mielenkiinto muodostuu kylläisyyseroista. Kaikkein puritaanisimmalla linjalla työn sävy ja valööri pysyvät samana, mutta vain kylläisyys muuttuu. Voit myös kokeilla tehdä työn, jossa kylläisyys on kaikkialla sama, mutta sävy ja valööri vaihtelevat. Teoksen onnistumisen voit testata katsomalla työtä mustavalkosuotimen läpi. Jos mustavalkokuvassa ei näy mitään, olet onnistunut! :)

Kylläisyyskontrasti

Sommittelu - Kuvan peruselementit

Mitä tarkoittaa sommittelu? Miten asiat kuvassa kannattaa sommitella?

Sommittelu yleisesti on ilmaisun aiheiksi ja välineiksi valittujen ainesten järjestelyä johonkin rajattuun paikkaan (esim. miten muodot ja värit maalauksessa on ryhmitelty).
Maalaustaiteessa sommittelu on kuvapinnalla olevien elementtien järjestämistä tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Sommittelulla on suuri merkitys kuvan tunnelman ja viestin välittymisen kannalta.

Kuvan peruselementit ovat piste, viiva ja pinta. Kaikki kuvassa olevat asiat, esittävät ja ei-esittävät, voidaan yksinkertaistaa näihin peruselementteihin.

Piste on kuvaelementeistä kaikkein yksinkertaisin. Se on katseen kohdistaja, huomion herättäjä. Yksi piste voi jakaa kuvapinnan monella eri tavalla. Erikokoiset yksittäiset pisteet antavat pintaan syvyysvaikutelman, ryhmissä ne näyttväät nousevan samalle tasolle, ja useina ryhmittyminä ne antavat vaikutelman rytmistä. Piste antaa kokonaisuudelle leikkimielellä viimeisen silauksen sanonnassa "piste iin päälle"

Piste vetää katsetta puoleensa!

Viiva syntyy kun piste lähtee liikkeelle. Viivoja on kolmenlaisia: horisontaalisia (vaakasuoria), vertikaalisia (pystysuoria) ja diagonaalisia (vinoja) viivoja. Horisontaaliset viivat tulkitaan usein tuovan rauhaa, pysyvyyttä, persuvoimaa ja tasapainoa. Vertikaaliset viivat kuljettavat korkeuksiin ja syvyyksiin. Diagonaaliset viivat kuvaavat liikettä ja dynamiikkaa.

Neljäntenä viivatyyppinä voidaan nähdä kaarevat viivat, jotka tulkitaan aistillisiksi, pehmeiksi ja joustaviksi.

Erisuuntaisia viivoja.

Pinta syntyy kun viiva lähtee liikkeelle. Pinnalla on aina muoto ja väri. Pintojen avulla on helppo jakaa kuvapinta eri alueisiin. Pinnan väri vaikuttaa voimakkaasti siihen miten se koetaan. Pinta koostuu erilaisista tihentymistä, rakenteista, verkostoista ja materiaaleista. Se voi olla harva tai tiheä, ohut tai paksu, todellinen tai kuvitteellinen, kestävä tai hauras, pitävä tai läpipäästävä, tahmea, nahkea, liukas, karhea, läpinäkyvä, heijastava, imevä, hylkivä, kylmä tai lämmin.Tässä vain muutamia esimerkkejä pinnan ilmaisullisista ulottuvuuksista!

Mark Rothkon maalauksia

(Lähde: Wetzer, Hannele 2004. Värivaaka. Tammi. Helsinki. s.48-49)